Harmaa kesäpäivä menossa..

.. ja paljon jäänyt kirjoittamatta. Ihan hyvä sinänsä, on niin paljon hyvää ja huonoa tapahtunut, ettei kaikkea olisikaan kannattanut kirjoittaa, ei moni uskoisi kuitenkaan. Viimeisimmässä tekstissäni viittasin suudelmaan. En muista sainko sitä silloin, mutta se satu päättyi viimein jokunen aika sitten. Satu, joka olikin välillä liian hyvää ollakseen totta. Itseasiassa eihän se ollutkaan totta kuin omassa päässäni ja niissä satunnaisissa hetkissä, jotka toivat hieman ylitsepursuavaa onnellisuutta elämääni. Tämä satu vaan ikäänkuin kuihtui pois, monta kyyneltä ja mustaa hetkeä sen tummanpunaisten muistojen sekaan mahtuikin. Mutta nyt tuli ainaki koettua tämä satu, opittuakin ehkä jotain. Tai sitten ei. Tämän sadun ohella yritin viritellä todellista satua. Kahdet treffit aivan todella mukavan pojan kanssa olivat historiallisia, siis sillä mielellä, että ennen niitä olin ollut kerran treffeillä ikinä. Valitettavasti tämä poika taitaa ihan oikeasti pitää vieläkin minusta. Valitettavasti sen takia, että taaskaan mun sydän ei tee fiksuja päätöksiä. Sen mielestä on kiehtovaa tavata salaisesti ihmistä, jonka kanssa on paljon yhteistä yhdellä saralla, muttei sitten oikeastaan muilla. Sen mielestä on lisäki oikein seurata taiantunnetta, joka tulee kun katsoo tiettyä ihmistä silmiin, keskustelee kaikesta taivaan ja maan päällä ja aistia sen värinän, joka syntyy kuin toinen puhuu metelissä poski poskeani vasten, jotta ääni tulee suoraan korvaan. Vaikka tämä toinen onkin varattu. Onneksi sydäntä ei kuunnella niin paljon, että oikeasti tehtäisiin asialle jotain. Vaikka taika toistuu joka kerta, kun tämän toisen ihmisen tapaa. Ainakaan siihen asti, että toinen tekee jotain. Ja tämä toinen sanoi: nyt mulla on oikeasti syy puhua mun tyttöystävän kanssa. Mä toivon, että tämä toinen puhui totta sanoessaan, että ongelmia oli jo aikaisemmin ja että mä olin vaan viimeinen pisara maljaan. Onneksi puhun totta sanoessani, että mä en tehnyt mitään muuta kun olin oma itseni, hymyilin, juttelin ja nautin elämästä. En sanonut, enkä provosoinut mitenkään. Ja se suudelma oli kuin unelman täyttymys. Nyt vaan pelkään sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Pelkään, että annettuani luvan itselleni rakennella muutamia pilvilinnoja, ne romahtavat jostain syystä, niin on käynyt aina tähän mennessä.Onneksi muuten pyyhkii hyvin, työkuviot yms. suunnitelmat elämässä rullaavat ja mulla on paljon hyviä, läheisiä ystäviä koppaamassa mut kiinni, jos putoan pilvilinnani tornista, jossa olen haistelemassa raikasta kesäilmaa ja yrittämässä nähdä taivaan kauneimpia kappaleita: tähtiä, jotka näkevät kaiken, mitä täällä tapahtuu.pilvilinnan prinsessa,enkeli kuittaajk. näin jälkikäteen päivittelen tänne pari runoa:31.7.Suloista lämpöäKätesi pitelee kättäni,ne lepäävät reidelläni.Aina välillä katseemme kohtaavat,minä hymyilen.Sinä naurahdat ja silität sormiani.Toinen kätesi asettuu myös käteni päälle,lämmität sormiani,ne ovat mielestäsi kylmät.Vilkaisen sinua taas,hymyilet.Seuralaisemme lähtevät käymään jossain,hymyilet lisää.Seuraavaksi tunnen huulesi huulillani,kätesi niskassani.Vatsanpohjassani salamoi miljoonasti.Myöhemmin illalla pääsen vihdoin tanssimaan kanssasi.Hengitän sisääni tuoksuasi,nautin lämmöstäsi.Tässä on kiva olla,mun sydän taitaa sykkiä sulle.20.8.Huokaan syvään,pitihän se arvata.Liian hyvää ollakseen totta,eihän ihmissuhteet voi olla niin helppoja.Taas rasti seinään,taas yksi epäonnistunut viritelmä.Ehkä sitten joskus.Mutta en taida hetkeen edes yrittää.Siipeni tärisevät liikaa,en uskalla luottaa niihin.

koulussa..

Paluu arkeen on ollut tänään edessä. Kahden ja puolen kuukauden luennottoman jakson jälkeen oli aika istua iltapäiväksi (ja viideksi seuraavaksi viikoksi) tutkimusmenetelmien maailmaan. Tänään tuli sitten vihdoin ajatus takaraivoon: vuoden loppuun mennessä tulisi valmistua ja nämä hetket ovat viimeisiä, jolloin rakkaiden koulutovereideni kanssa samassa luokassa istun. Pelottavaa. HUMAK on kuitenkin ensimmäinen koulu ikinä, jossa olen voinut olla rauhassa oma itseni ja kaikki ovat pitäneet minusta juuri sellaisena kuin olen. On hassua, että päästäkseen joskus suosituksi, piti vain tutustua uusiin ihmisiin ja tulla pois omasta kotikylästä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa menneisyyttä ei pääse pakoon. On ihanaa edes nyt tuntea olevansa siinä in-porukassa (vaikkei sellaista out-porukkaa edes ole, mutta on ihanaa, että kaikki juttelevat kuin normaalille ihmiselle ja että munkin seuraa kaivataan niin, että perään soitetaan). Mulla tulee ikävä näitä kaikkia ihmisiä sitten kun en enää täällä ole. Jos ja kun syksyllä olen sitä viestintää opiskelemassa, muistelen kaiholla näitä ihmisiä, jotka ovat vihdoin saaneet mut pitämään itsestäni ja omasta peilikuvastani lähes kokonaisvaltaisesti. Ja nyt vaan odottelen suudelmaa.. Toivottavasti saisin viriteltyä jonkin tapaamisen tälle viikolle, ennen kuin lähden Mikkeliin.. Olisi aivan mahtavaa nähdä. Ja suudella.enkeli kuittaa..

Vaihderikas viikon...

Vaihderikas viikonloppu takana. Ekaksi erittäin hassu yövuoro Hesellä, jossa kävi taas paljon ihmisiä (pääsin estämään tappelunkin). Puolentoista tunnin yöunien jälkeen alkoi matka Lappeenrantaan, jossa meni seuraava vuorokausi yhdistysasioita hoitaessa.. Kävi sitten niin, että musta tehtiin Nuoret Vaikuttajat ry:n koulutusvastaava ja koulutusjaoksen puheenjohtaja.. Yhtäkkiä tulikin paljon vastuuta verrattuna viime vuoteen verrattuna.. Hiukka jänskättää.. :)Eilen sitten tultiin hauskojen hallituslaisten kanssa junalla pois sieltä (oli muuten sairaan kylmä paikka, eikä edes juoksevaa vettä saatika sähköä) Lappeenrannan perukoilta, jonka jälkeen päätin vielä jäädä pk-seudulle.. Oltiin ekaksi pelaamassa Puplic Cornerissa Trivial Pursuitia ja sitten menin Espooseen yöksi.. Oli ihan tosi cosy ilta :) Kiva nukkua jonkun kainalossa, ehkä opin kohta nukkumaankin heräämättä aina välillä.. Mutta kuitenkin, tänään tullessa kotiin väsytti paljon, kun uni on jäänyt ihan liian pitkään liian vähäiseksi.. Siksi siis kunnon päikkärit oli äsken luvassa. Nyt hieman koneella työskentelyä ja sitten oikeille yöunille..Puuhakas, mutta erittäin ihana vkl takana (varsinkin eilinen ilta). Kivaa :)enkeli kuittaa.

Vaihderikas viikon...

Vaihderikas viikonloppu takana. Ekaksi erittäin hassu yövuoro Hesellä, jossa kävi taas paljon ihmisiä (pääsin estämään tappelunkin). Puolentoista tunnin yöunien jälkeen alkoi matka Lappeenrantaan, jossa meni seuraava vuorokausi yhdistysasioita hoitaessa.. Kävi sitten niin, että musta tehtiin Nuoret Vaikuttajat ry:n koulutusvastaava ja koulutusjaoksen puheenjohtaja.. Yhtäkkiä tulikin paljon vastuuta verrattuna viime vuoteen verrattuna.. Hiukka jänskättää.. :)Eilen sitten tultiin hauskojen hallituslaisten kanssa junalla pois sieltä (oli muuten sairaan kylmä paikka, eikä edes juoksevaa vettä saatika sähköä) Lappeenrannan perukoilta, jonka jälkeen päätin vielä jäädä pk-seudulle.. Oltiin ekaksi pelaamassa Puplic Cornerissa Trivial Pursuitia ja sitten menin Espooseen yöksi.. Oli ihan tosi cosy ilta :) Kiva nukkua jonkun kainalossa, ehkä opin kohta nukkumaankin heräämättä aina välillä.. Mutta kuitenkin, tänään tullessa kotiin väsytti paljon, kun uni on jäänyt ihan liian pitkään liian vähäiseksi.. Siksi siis kunnon päikkärit oli äsken luvassa. Nyt hieman koneella työskentelyä ja sitten oikeille yöunille..Puuhakas, mutta erittäin ihana vkl takana (varsinkin eilinen ilta). Kivaa :)enkeli kuittaa.