Harmaa kesäpäivä menossa..

.. ja paljon jäänyt kirjoittamatta. Ihan hyvä sinänsä, on niin paljon hyvää ja huonoa tapahtunut, ettei kaikkea olisikaan kannattanut kirjoittaa, ei moni uskoisi kuitenkaan. Viimeisimmässä tekstissäni viittasin suudelmaan. En muista sainko sitä silloin, mutta se satu päättyi viimein jokunen aika sitten. Satu, joka olikin välillä liian hyvää ollakseen totta. Itseasiassa eihän se ollutkaan totta kuin omassa päässäni ja niissä satunnaisissa hetkissä, jotka toivat hieman ylitsepursuavaa onnellisuutta elämääni. Tämä satu vaan ikäänkuin kuihtui pois, monta kyyneltä ja mustaa hetkeä sen tummanpunaisten muistojen sekaan mahtuikin. Mutta nyt tuli ainaki koettua tämä satu, opittuakin ehkä jotain. Tai sitten ei. Tämän sadun ohella yritin viritellä todellista satua. Kahdet treffit aivan todella mukavan pojan kanssa olivat historiallisia, siis sillä mielellä, että ennen niitä olin ollut kerran treffeillä ikinä. Valitettavasti tämä poika taitaa ihan oikeasti pitää vieläkin minusta. Valitettavasti sen takia, että taaskaan mun sydän ei tee fiksuja päätöksiä. Sen mielestä on kiehtovaa tavata salaisesti ihmistä, jonka kanssa on paljon yhteistä yhdellä saralla, muttei sitten oikeastaan muilla. Sen mielestä on lisäki oikein seurata taiantunnetta, joka tulee kun katsoo tiettyä ihmistä silmiin, keskustelee kaikesta taivaan ja maan päällä ja aistia sen värinän, joka syntyy kuin toinen puhuu metelissä poski poskeani vasten, jotta ääni tulee suoraan korvaan. Vaikka tämä toinen onkin varattu. Onneksi sydäntä ei kuunnella niin paljon, että oikeasti tehtäisiin asialle jotain. Vaikka taika toistuu joka kerta, kun tämän toisen ihmisen tapaa. Ainakaan siihen asti, että toinen tekee jotain. Ja tämä toinen sanoi: nyt mulla on oikeasti syy puhua mun tyttöystävän kanssa. Mä toivon, että tämä toinen puhui totta sanoessaan, että ongelmia oli jo aikaisemmin ja että mä olin vaan viimeinen pisara maljaan. Onneksi puhun totta sanoessani, että mä en tehnyt mitään muuta kun olin oma itseni, hymyilin, juttelin ja nautin elämästä. En sanonut, enkä provosoinut mitenkään. Ja se suudelma oli kuin unelman täyttymys. Nyt vaan pelkään sitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Pelkään, että annettuani luvan itselleni rakennella muutamia pilvilinnoja, ne romahtavat jostain syystä, niin on käynyt aina tähän mennessä.Onneksi muuten pyyhkii hyvin, työkuviot yms. suunnitelmat elämässä rullaavat ja mulla on paljon hyviä, läheisiä ystäviä koppaamassa mut kiinni, jos putoan pilvilinnani tornista, jossa olen haistelemassa raikasta kesäilmaa ja yrittämässä nähdä taivaan kauneimpia kappaleita: tähtiä, jotka näkevät kaiken, mitä täällä tapahtuu.pilvilinnan prinsessa,enkeli kuittaajk. näin jälkikäteen päivittelen tänne pari runoa:31.7.Suloista lämpöäKätesi pitelee kättäni,ne lepäävät reidelläni.Aina välillä katseemme kohtaavat,minä hymyilen.Sinä naurahdat ja silität sormiani.Toinen kätesi asettuu myös käteni päälle,lämmität sormiani,ne ovat mielestäsi kylmät.Vilkaisen sinua taas,hymyilet.Seuralaisemme lähtevät käymään jossain,hymyilet lisää.Seuraavaksi tunnen huulesi huulillani,kätesi niskassani.Vatsanpohjassani salamoi miljoonasti.Myöhemmin illalla pääsen vihdoin tanssimaan kanssasi.Hengitän sisääni tuoksuasi,nautin lämmöstäsi.Tässä on kiva olla,mun sydän taitaa sykkiä sulle.20.8.Huokaan syvään,pitihän se arvata.Liian hyvää ollakseen totta,eihän ihmissuhteet voi olla niin helppoja.Taas rasti seinään,taas yksi epäonnistunut viritelmä.Ehkä sitten joskus.Mutta en taida hetkeen edes yrittää.Siipeni tärisevät liikaa,en uskalla luottaa niihin.